27.12.2011 Petturimainen koira ja vähän mieskin

Aatto oli yhtä kiireinen kuin ennenkin, mutta ilta meni mainiosti. Emman lahjat olivat parhaat ikinä (suora lainaus) ja minun ukkinikin juoksutettiin kolmanteen kerrokseen juhlimaan yhdessä. Onneksi on Jari, joka sitä suostuu taluttelemaan. Minä kokkasin kaiken rosollia ja salaattia lukuunottamatta. 

Viime yölnä näin unta, jossa mieheltä livahti vahingossa rakastajattarensa nimi. En meinannut saada enää unta kello kuuden jälkeen. Seuraavassa unessa hän jätti minut yksin jonnekin slummiin eikä vastannut puhelimeen. Mitä alitajuntani taa koettaa sanoa?

Koiramummon nostin sänkyyn aamulla ja se ruojake kipusi heti Jarin kylkeen, petturi. 

24.12. Aattojen tunnelmia

24.12.1996 klo 0.03

Joulu on taas, joulu on taas…Joo et joulu tuli!

Lapaset ei ole vielä valmiit! Aamulla pitää neuloa vielä toinen peukalo ja päätellä langat. Serkkuni oli meillä tänään. Viime viikon torstaina meillä meinasi mennä Jarin kanssa poikki, mutta onnistuttiin sopimaan se. Perjantaina oli joulujuhla. Menin sieltä Jarille yöksi. Rakasteltiin.

Parhaalla ysävälläni on uusi poika kiikarissa hänen uudesta koulusta. Entinen taitaa saada kenkää joulun aikaan? Nyt pitää nukkua, että ehdin neuloa aamulla.

24.12.1998 klo 23.47

Nyt se on taas ohi. Oli oikein mukavaa meillä kolmestaan vanhempieni kanssa. Aamu lähti tahmeasti käyntiin. Kauheasti pakkasta (-25) ja Jarin isän auto ei käynnistynyt meidän pihasta, rikki koko romu. Kävelin vanhemmilleni ja kyllä paleli, vaikkei matkaa ole kuin reilu kilometri. Päivä vaan hujahti ohi ja ilta vielä nopeammin. Yleisesti elo on sujunut kihlautumisen jälkeen varsin normaalisti. Tietenkin pientä kränää on melkein koko ajan, mutta se kuuluu meillä kai asiaan. Nyt olen aivan otettu, kun sain possutossut ja hierontalahjakortin Jarilta lahjaksi. Sain paljon lahjoja (olenko muka ollut kiltti?) mm. Taru sormusten herrasta kirjan, 2 taulua, tuikkulyhtyjä, rahaa ja esim. 4 paria sukkia. Kaikin puolin on hyvä olla nyt. Joulu Rauhaa.

24.12.2012

Klo 1.05 olohuoneessa. Lataan Emman iphonea toiminta kuntoon. Sen on määrä löytyä aamupaketista, muutaman tunnin päästä. Tekisi jo mieli nukkua, mutta toisaalta on hiljaista ja vain kuusenkynttilät valona, joten rauhallinen hetki yksin. Jos joisin viiniä niin ottaisin lasillisen, vaikka jo pesin hampaat. Tänään on meillä joulubileet. Vielä on reilusti laitettavaa muttei mitään kovin työlästä. Ehkä rosolli suurin homma. Mielestäni olen selvinnyt melko rauhallisesti tästä jouluhötäkästä ja ollut melko ajoissa tänä vuonna. Jäälyhtyjä koetin tehdä ja kolmannen hajonneen sankon kohdalla päätin luovuttaa. Myöskään en muistanut purkaa Jarin puhelimen eli minun vanhan puhelimen sim-lukitusta, että hän saisi puhelimen toimimaan nyt heti. Nyt on kuitenkin kaikki hyvin. Voisinko muistaa tämän koko vuoden?

Klo 23.05 oma huone. Vikat lahjat paketissa, kohta sänkyyn. Emma oli iPhonesta oikein otettu. Sain niin lämpimän halauksen, että sillä jaksaa taas monet kiukut. Ihana typy!

Mummit ja ukit viihtyivät bileissä kolme tuntia! Oli mukavaa ja ruuatkin maittoi. Leivoin jopa piirakoita ja kokeilin valkoista rosollia sekä Emmalle lihapullia, kuten joka joulu.

Vähän harmittaa ettei Jariin yhteys pelaa, mutta johtuisiko se taas hormooneista jotka jytisee? Kaipaan vaan hiljaisuuteen yksin. Nyt on kyllä yleishyvä fiilis muuten. Tämä aatto aamu jännitti niin etten meinannut saada nukuttua. Nyt Hyvää Joulua ja unta kaaliin.

23.12. Epävarmuus vs. varmuus (välissä 11 vuotta)

23.12.1997

Onpas tullut makeaa popsittua. Maha valittaa. Paistoimme äitin kanssa eilen pipareita 27 pellillistä. Tänään käytiin isoilla jouluruokaostoksilla.

Viime viikolla tein ensimmäisen sähköpostiosoitteen itselleni hotmailiin. Jarin kanssa ollaan riidelty. Minua on vituttanut usein. Tänään on tuntunut vähän sairaalta. Vanhemmat heittivät ilmoille, että toivottavasti ei ole astmaa!

Hirveä vauvakuume iski muutama päivä sitten töissä. Siellä oli yksi nuoripari noin puolivuotiaan lapsen kanssa. Me voitaisiin olla ne muutaman vuoden päästä.

Aamulla oli ikävä Tatua. Hän haki tyttöystävänsä töistä eilen, oltiin samassa vuorossa. Tuli tosi haikea olo. En tiedä vieläkään mitä haluan. Rakastan Jaria, mutta Tatun elämä viehättää myös…

23.12.2008

Klo 21.07 Tulin juuri lenkiltä. Joskus tulee niitä hetkiä jolloin tuntuu selvästi mitä tahtoo. Juuri äsken lenkillä tuntui, että tahdon tältä alueelta omakotitalon tai hieman isomman asunnon. Tahdon kehittyä tuossa työssä ja ehkä toisen lapsen vielä. Tai sitten ryhtyä tukiperheeksi. Ehkä tahtoisin tehdä taidetta välillä ja harrastaa koiria. Voisin myös vaihtaa ammattia, jos vaan keksin mihin. Ehkä se selviää vielä? Mutta nyt aluksi riittäisi hieman lisää fyysistä tilaa ja terve mieli sekä kroppa. <3

22.12.2006 Kaamosmasennus

Elämä sykkyrällä. Kaiken pitäisi olla hyvin. On töitä, ihana lapsi, rakastava mies ja joskus hiukan omaa aikaakin. Mutta silti, kun syksyn pimeys laskeutui niin alkoi väsymys, itku ja innottomuus.

Koti on lähes kunnossa, ulkoisesti ainakin. Ollaan sisustettu ja vaihdettu järjestystä niin, että meillä on oma makuuhuone ekaa kertaa kolmeen vuoteen. Emma tosin yöllä hipsuttaa viekkuun, vaan sepä on sallittua. Jarin kanssa menee suurin piirtein hyvin, jopa seksihalut ovat palanneet.

Koen, että työ onkin se suurin Mutta. Aloitin syksyllä opiskelemaan taitelijaksi. Ajattelin sen helpottavan omaa mieltä, mutta nyt näyttää, ettei opiskelu tuossa koulussa näin tiiviillä työtahdilla onnistu. Opiskelu on ollut NIIN mukavaa. Jatkuvaa itsensä ylittämistä ja uusiin ihmisiin tutustumista. Samalla oppii uusia taitoja sekä uusia juttuja itsestään. Lähinnä lomapäiviltä on koulupäivät tuntuneet, mutta nyt olen ilmoittautunut poissaolevaksi koko kevääksi. Koetan uskotella itselleni, että ehdin vielä opiskella tuollakin saralla. Nyt haen ehkä niihin sellaisiin opintoihin, joilla saisin pätevyyden työhöni. 

Tein ammatinvalintatestin, taas ja minulle sopivimpia olivat kuvaamataidon ja tekstiilityönopettajan tai graafisen suunnittelijan työt. Ajattelin tähdätä sinne kuvisopeksi. :)

Kaikki ihmiset ovat kiinnostuneet myös meidän lisääntymisestä. Milloin tulee lisää lapsia? Näin unta että olet raskaana? Voihan olla että Emma saa sisaruksia…? Nämä kaikki siis perheen ulkopuolisten ihmisten kommentteja. Minun vauvakuumeeni on mennyttä. Se on nyt tämä tyttö ja tämä kolmen hengen perhe. Olen tyytyväinen tilanteeseen, kerrankin.  Vauva-ajatukset voivat levätä 2-3 vuotta, kunnes Emma isompi.

Uhma on nyt mahdoton. Huutoa, lattian takomista, itkua. Kiukkua ja surua sekä päätöksen teon suurta vaikeutta. Eilen ihmettelin Emman kuullen, että "Kuinka pärjätään hänen kanssaan, kun tyttö on teini-ikäinen?” Lapsi totesi, että: “ Hyvin te pärjäätte!” Lupasin kirjoittaa tämän ylös. :)

Onneksi on ne hetket, jolloin kuuluu “Minä rakastan..” ja suuret halaukset sekä märät suukot. Ei kai tätä muuten jaksaisi ellei se nauru, hymy ja läheisyys olisi niin suloista. Ja uninen tuhina. <3

11 vuotta parisuhdetta tuli täyteen viikko sitten Helsingin yössä. Minulla on ollut levoton mieli koko syksyn. Haluaisin olla yksin paljon ja matkata jonnekin kauas aurinkoon. En enää yhtään jaksaisi tätä arkea täällä. Tahdon auringon lämpöä ja valoa. Myös muut ihmiset kiinnostaa.

Tatun kanssa laitoin välit poikki. En kykene nyt olemaan lähellä miettimättä millaista elämä olisi. Ihan tyhmää jossitella, tiedän ja petokseksikin voisi sanoa näitä pohdintoja, mutta ehkä joku ylimeno vaihe tämäkin, toivotaan. Ei meillä paljon yhteistä puhuttavaa ole ollutkaan viime vuosina. Ollaan ehkä enemmän nautittu samassa tilassa oleilusta ja toisen läsnäolosta kuin puhumisesta. Se vetää kuin magneetti puoleensa, etenkin kun oma mies sulkeutuu ja elää vahvasti omassa maailmassaan.

Nyt perhe jo lähdössä kohti kaupunkia, joten nyt on mentävä.

21.12.1999 Aamuja vielä jäljellä

Enää 12 aamua. Tämä nyt on yhtä aamujen laskemista. Alkaa olla tosi kova ikävä, vaikka sitten kun nähdään tuntuukin, että tätäkö se taas on. No mulla on menkat, joten mielialat ovat vaihdelleet viikon sisällä alhaalta huipulle ja sitten taas takaisin pohjalle. Rahahuolia on ilmaantunut, kuten usein joulun alla.

Paras ystäväni ja sen nykyinen ovat parhaillaan meillä. Menee hermot, kun se tulee tänne ja puhuu ensin jatkuvasti puhelimessa sen miehen kanssa ja sitten, kun lopulta se muru tulee tänne niin ne vaan kuiskuttelevat keskenään. He ovat niin uppoutuneita toisiinsa, että voisin helposti olla toisessa huoneessa eivätkö edes huomaisi. Olenkin paennut koiran kanssa ulos. Olen vaan kateellinen, kun tahtoisin parhaan ystäväni huomioita ja jutella monista asioista kahden. Nähdään niin harvoin nykyään. Tuntuu, että jatkuvasti vaan erkaannutaan toisistamme.

20.12.2009 Surullisia uutisia ja kiukkuisia tunnelmia

Serkkuni äiti löytyi eilen kuolleena. Kaipa se oli odotettavissa alkoholistin kohdalla, mutta näin nopeasti en koskaan olisi uskonut sen tapahtuvan. Tuntuu pahalta adoptoidun serkkuni kohtalo, jonka jo kaksi äitiä on hyljännyt. 

Emma kiukutteli koko päivän. Omien sanojensa mukaan hänellä oli murkkuja pöksyissä, kun joulu niin jännittää. Kiukku tuli monesta asiasta ja tavallista voimakkaampana. Pitää järjellistä toimintaa kehittää alkuviikoksi ennen aattoa. Muista ruokarytmit ja ulkoilu!

Pää kuhisee muurahaispesän kaltaisena mullakin, mutta jotenkin en osaa purkaa ajatuksia tänään tähän oikein mistään päästä. Harmi.

19.12.1997 Mysteeri mies ja identiteettikriisi

Minulla on taas joku vitun identiteettikriisi. Tunnen itseni rumaksi ja luotaan työntäväksi, kukaan ei halua seuraani. Arvot ja elämän tavoitteet ja sisältö ovat pään sisällä yhtä mylläkkää. Tai tuntuu siltä, että olen taas löytänyt itsestäni ihan uusia puolia, kuten esim. epävarmuus. Mietin ja pohdin edelleen, että mikä ratkaisu ja valinta on oikein. Olen vakuutellut haluavani tätä elämää Jarin kanssa, mutta tällä viikolla on ihan outoja ajatuksia pompahtanut tajuntaan. Olen miettinyt, että entä jos eläisin lesbosuhteessa? Tai sitten niinkuin Tatu ehdotti, niin lähtisi hänen kanssaan Intiaan? Olen luullut, ettei minussa asu epävarmuutta, mutta elämä ei ole niin yksinkertaista. Ei ainakaan, jos ajattelee asioita ja joskus vähän liikaakin. Taidan sittenkin olla tavallinen kuolevainen, kun tunnen pientä pelkoa sitoutumista kohtaan.

Soitin Tatulle tänään ja puhuttiin tunti. Oli aivan ihana pitkästä aikaa. Se mies on mysteeri, välillä ihana ja välillä inhottava. Tänään oli ihanan vuoro ja se sai minut paremmalle päälle ja toisaalta herätti epävarmuuden.
Viikolla Tatu soitti yhtenä yönä. Se oli ihan sekaisin. Oli lähtenyt iltapäivästä jo ryyppäämään ja kotiin tullessa ottanut unilääkkeen. Kun uni ei tullut, niin soitti mulle. Hänellä oli paha olla fyysisesti ja psyykkisesti. Puhelun lopussa ei hän muistanut kumpi meistä oli soittanut alunperin. Muutkin asiat unohtuivat kuten missä minä olen ja kenen kanssa. Mulle jäi sekava ja hankala olo puhelusta. Melkein lähdin katsomaan mikä on tilanne heille kolmen kilometrin päähän.

18.12. Feedbackkii ja masennusta

18.12.2001

Klo 1.03. Pitäisi oikeastaan nukkua, mutta katselin nukkuvaa Jaria ja teki mieli kirjoittaa. Tykkään näistä hetkistä, kun kaikki on hiljaista ja pysähtynyttä. Jarikin hetken paikallaan, ei karkaa, rakastettavana. Päivällä melussa ja kiireessä unohtuu ne tunteet mitkä illalla taas ovat niin kirkkaat. 

Etsin juuri kuvia valokuva-albumiin, jonka meinasin Jarin vanhemmille antaa joululahjaksi. Tein muutaman huomioin:

1. kuusi vuotta on pitkä aika
2. ollaan kasvettu sen aikana
3. olen myös kehittynyt kuvaajana

Tuli hyvä mieli. Kaikin puolin kehitystä on tapahtunut. Koirakin näyttää nyt kolme vuotiaana ihan rotukoiralta. Nuorempi koira oli muuten junnuvoittaja messarissa. Olin tyytyväinen. 

18.12.2008 klo 22.26

Huono kynä, paljon ajatuksia tällä viikolla. Kävin lääkärissä, lievä masennus. Ensi reaktio oli, etten kerro kellekään. Sitten mietin, että mieluummin kai siitä pitäisi juuri  puhua avoimesti eikä vaieta. Olen koettanut työstää tuntoja myös kuviksi ja ajatellut lainata jouluksi kameran. Linkolan: “Ihminen ei saisi elää vapaana” lausahdus on jäänyt päähän soimaan, jos vaikka siitä lähtisi kuvia tekemään?

Loma alkaa huomenna. Toiveena on, että siihen kuuluisi hieman omaa aikaa koirille ja taiteen tekemiselle. Suurin osa ajasta kai normaalia arkea, etenkin Emman kanssa.

17.12.1996 Ensimmäinen vuosipäivä eilen

Vuosi tuli täyteen eilen. Jari oli meillä yötä sen kunniaksi. Oli mukavaa, leppoisaa, ei riidelty ennen kuin sängyssä. En muista edes mistä kaikki alkoi, mutta kahden tunnin jälkeen oltiin syytelty, satutettu ja itketty sekä itketetty toisiamme. Se oli välttämätön keskustelu ja pidemmän päälle se ehkä myös lähentää meitä.

Vaikka riidellään aika paljon, on minulla melkein aina myös ikävä häntä. Nyt on kulunut neljä tuntia, kun viimeksi näin Jarin vilaukselta ja nyt jo tahtoisin olla taas yhdessä, rakastella. Minua kiihottaa, kun hän katselee minua ja näen hänen kiihottuvan siitä. 

No joo, mutta nyt on pakko jatkaa neulomista. Jouluun on enää viisi päivää ja lahjalapaset Jarille vielä kesken. Iiiiiik!

16.12.1995 Pikkujoulut, joista tarina alkaa!

Olipas ilta! Järjestettiin meidän lukiossa oppilaskunnan hallituksen kanssa pikkujoulunaamiaiset. Porukkaa valui paikalle noin 270 henkeä! Meno oli koulun bileiksi railakasta. Syksymmällä ykkösten bileissä tutuistuin yhteen Jariin. Oltiin kuukausi vilkuiltu toisiamme koulun käytävillä ja päivällä mietin, että jollei tänään mitään tapahdu niin antaapa olla. (Yksi kaverini oli tästä Jarista kiinnostunut ja olin luvannut, etten minä ainakaan mitään aloitteita tee, mutta en ehkä kieltäydy myöskään, jos toinen jotain ehdottaa...)

No tuolla pikkujouluissa se tuli hakemaan ekalla hitaalla ja sitten sitä mentiin. Tanssittiin lähekkäin ja otsat vastakkain, joten jossain vaiheessa varsin luontevasti myös suudeltiin. Loppuilta oltiin tiiviisti yhdessä; juteltiin, tanssittiin, käveltiin, suudeltiin. Sovittiin, että huomenna se tulee auttamaan koululle siivoamisessa. Koululta voidaan siirtyä, vaikka meille juttua jatkamaan?

15.12.1996 Poikkeuksellinen ilta

Näin viime yönä unta, että mentiin kihloihin. Sormukseen oli kaiverrettu "Marialle 18.4.” Aika jänski juttu.

Tänään oli tanssiryhmäni joulunäytös ja Jari oli katsomassa. Ollaan riidelty viime viikolla älyttömästi, enkä halua siitä edes kirjoittaa. Eilinen oli tosin poikkeus, oli aivan ihana ilta. Päivällä oltiin salilla ja kaupungilla. Illalla Jarin vanhemmat olivat järjestäneet tietämättään meille yllätyksen, kun koko talo oli meidän käytössämme koko illan heidän ollessa kylässä jossain. Ulkoiltiin koiran kanssa, käytiin saunassa, rakasteltiin, paistettiin vohveleita, katsottiin elokuva, tanssittiin hitaita, käytiin koiran kanssa vielä ulkona ja pelkät ulkovaatteet päällä (kelsiturkki oli oikein mukava paljaalla iholla), pestiin hampaat yhdessä, juteltiin sängyssä ja lopulta nukahdettiin lähekkäin ja nähtiin kauniita unia toisistamme.

Nyt ollaan 47 minuutin kuluttua oltu vuosi yhdessä!

14.12.2009 Kun tarpeeksi etäältä katsoo

Hotelli Flamingo 10. kerros

Mahtavaa katsella Vantaan ja lentokentän valoja täältä korkeuksista, kuunnella hyvää musiikkia ja ajatella=kirjoittaa. Elämä on hetken mallillaan. Lapsi nukkuu, äiti on vessassa ja yksin olo on juhlaa.

Olen jo pitkään halunnut työstää aihetta rakkaus valokuvaprojektissa. Nyt mietin jos alkaisi kuvaamaan aihetta. Kuvailisi nuoria ja vanhoja pareja elämässä elämäänsä. Koteja, yksityiskohtia ja muuta aiheen reunoilta. Olen tähän saakka ajatellut, että sen pitää olla omakohtaista, mutta monilla on kokemus siitä tunteesta ja jokaisella vielä omanlaisensa kokemus. Minuun vetoaa halaavat ihmiset (vieläkin palaan mielessäni Tennsipalatsin edustan pariin vähän väliä). Miten halauksestakin voi nähdä millainen suhde ihmisillä on.

Täältä etäältä katsottuna oma elämä näyttää oikein hyvältä. Tiedän kuitenkin jo nyt, että huomenna kotiin päästessä ahdistus taas alkaa. Viis siitä! Koetan nauttia nyt tästä hetkestä, maisemasta, musiikista ja seurasta.

Frankfurtin valot

13.12.1998 Tulin petetyksi ja kuinkas sitten kävikään?

Joo eli en tiedä mistä aloittaisin, no lyhyt katsaus viime viikkoihin. Viime torstaina näin vahingossa Jarin puhelimelta tekstiviestin, joka ei ollut tarkoitettu minun silmilleni. Siinä luki mm. “…voi olla, että enemmän loukkasit sitä tyttöäsi…” No minäpä sitten häneltä suoraan kysyin tästä ja seurasi kauhea viikko. Tyttö oli pohjoisesta. Ne tapasi baarissa, juttelivat, tanssivat hitaita ja päätyivät jatkoille pussailemaan. Kuulostaa kesyltä, mutta satuttaa niin vitusti. Kuinka voin edes luottaa, että asiat oikeasti menivät noin?

Olemme tapelleet, riidelleet, itkeneet. Sitten puhuimme, puhuimme, puhuimme. Lopulta nousi seinä vastaan, oli ratkaisuiden aika, joten eilen 12.12.1998 mentiin kihloihin ja järkytimme kaikki (tai ainakin Jarin vanhemmat). Tapahtunut on nyt haudattu ja siitä ei enää puhuta, on aika siirtyä eteenpäin.

12.12.1999 1v. kihloissa

Jari taas lähti. Aamuja jäljellä 19. Ei enää jaksaisi erota. Tympii tämä odotus. Onneksi Jari tulee kuitenkin vielä viikolla käymään kotona. Tuntuu, että pystyn mihin vaan, kunhan Jari on kotona tai siis sitten on turvallisempi olla. Voin lukea jännää kirjaa tai katsoa pelottavaa leffaa illalla, kun tiedän ettei tartte mennä yksin nukkumaan. Koulussa asiat on perseellään. Rakennus on homeessa ja joudutaan muuttamaan, koulutusohjelman johtaja erosi ja uutta ei ole löytynyt. Ensi vuoden opintosuunnitelmat on tekemättä ja emme tiedä, että jatkuuko meidän valitsemamme suuntautuminen. Et silleen! Ei oikein huvita, mutta se olisi viimeinen kouluviikko tällä vuosituhannella, joten jospa sitä jaksaisi.

Käytiin avannossa äitin kanssa tänään. Oli niin kylmä ekalla kastautumisella, että hiukset nousivat pystyyn. Viimeisellä kastautumisella liukastastuin jäällä ja tumpsahdin perseelleni. No mitäs siitä, mutta otin oikealla=kipeällä ranteella vastaan koko tömpsyn. Ranne oudon tuntuinen, mutta toimii kuitenkin. 

Koiralle tein ekan kerran luonnonmukaisen sapuskan. Piski sekosi täysin eli taisi tykätä. Nyt hommaa on kai pakko jatkaa. Mielelläni kyllä höösään koiraa.

Kirjoitin myös joulupukille. :) Listalta löytyy uusi kännykkä, nahkarukkaset, iso kattila sekä uusista taideteoksista haaveilen.

11.12.2008 Aamu kahvilassa

Ihanaa! Yksin kahvilassa aamupalalla, elämän pienet ilot. Kotoa lähtö oli eilen hankala. Itketti ja oli ikävä. Nyt tuntuu helpommalta olla taas matkan päässä arjesta. Viikonlopun olin leirillä. Sielläkin oli helpompi hengittää. Mikä siellä kotona mättää? Aivan liian tiukat päivät, mutta mitä jättää pois? Mulla selvästi jumii päälle itse muodostamani säänöt, kuten koirille pitää olla tuoretta ruokaa nappuloiden lisäksi, ihmisille pitää olla itsetehtyä ja terveellistä ravintoa, koirille lenkkiä noin 3h päivässä ja lapsen kanssa haluan myös ehtiä tekemään päivittäin. Näistä stressaaminen vie voimia. Kotona mulle ei koskaan (oikeasti koskaan) jää ennen kymmentä aikaa istua itsekseen. Olen koko ajan liikkeessä ja sitten niin väsynyt ettei mitään enää jaksa miettiä saatikka tehdä.

Nyt hieman hirvittää tuo loma. Kolme viikkoa kotona eikä mitään muuta aktiviteettia kuin perhe ja päivän askareet. Entä jos sitten romahdan enkä jaksa? En tahdo sitä, mutta voiko pelkällä tahdolla puskea eteenpäin?

Alkuviikosta mies sanoi, että voisi muuttaa pohjoiseen. Olen sitä pari päivää ajatuksena maistellut eikä se ehkä ole pöllöin idea ikinä. Olen ehdotellut, vaikka mitä ja tähän hän nyt tarttui ekaa kertaa. En tiedä mitä töitä itselleni löytäisin, mutta ainakin jotain osa-aikaisempaa, jotta jäisi sitä aikaa. Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa jo näistä muuttohaaveista. Äitiä ja isiä näkisi harvoin sekä työpaikalla jäisivät ainakin aluksi pulaan. Toisaalta minähän tätä elämääni elän. Eikö?

Nautin tästä yksin olosta, kun ehtii ajatus lentämään. En meinaa malttaa edes nukkua. Ehdottomasti tarvitsisin enemmän aikaa itselleni myös kotona. Olemiselle, tekemättömyydelle.

10.12.1996 Arvauskeskuksessa

Kävin lääkärissä tänään. Lääkäri ei usko hiivasyndroomaa olevan olemassakaan, eikä sitä silloin voi myöskään tutkia. Olen nyt menossa keliakia tutkimuksiin. Jei.

Olin yhden uuden koulukaverin luona. Oli oikein mukava. Juteltiin 5h ja sain varmistuksen Tatu ja Tyttö eivät ole enää yhdessä. Päätin, etten aio reagoida siihen mitenkään. Minun on ikävä häntä. Nyt tekisi mieli nähdä, mutta ei en….uskalla!

Me ollaan Jarin kanssa hieman riidelty taasen viime aikoina. EI mitään vakavaa (kai?), mutta tosi kiivaita ja vihastuttavia juttuja on ollut. Joka tapauksessa edelleenkin rakastan häntä, joten se siitä sitten.

9.12.2009 Kaipaus

Käytiin katsomassa Picasson näyttely. Työt eivät erityisesti sykähdyttäneet, vaikka ovatkin hienoja toki, mutta niistä tuli hirmuinen vimma päästä tekemään itse. Ne toimivat kuin urheilusuoritus. Näyttävät helpoilta. Sain siis potkua työstää opinnot loppuun ennen joulua, jotta pääsen kevääksi tekemään grafiikkaa.

Näin Tennispalatsin edessä nuoren parin, joka halasi. Se ei ollut mikään erityisen kiihkeä halaus vaan tiukka ja rakastava. Rinnassa tuntui kaipaus. Haluaisin olla myös rakastettu ja tiukassa halauksessa.

Aikataulu on ollut tiukka, mutta silti pää kuhisee ideoita. Se, että pääsee irtoamaan arjesta auttaa asiaa. Ajattelin kokeilla tehdä grafiikaksi yhtä kuvasarjaa. Idea valokuvalla luonnostelusta syntyi tänään. Ota kuva ja pelkistä piirtäen. Sitten kopio laattaan ja kaiverra. Voisi toimia. Pitää kokeilla, jos pääsen tunneille asti.

Kiasmassa suurimman vaikutuksen teki Ilmari Grytan teos nimeltä Alkusoitto, jossa metallikuulat soittivat iso sormipianoa. Mainio mekaaninen lelu, jossa sattuma määräsi tahdin. Olisin voinut katsella ja kuunnella, vaikka koko päivän. Huomenna majapaikka vaihtuu hotelliin ja seura äitiin ja tyttäreen, mainiota.

Alkusoitosta lisää tietoa http://bit.ly/2fK8nAH

8.12.2008 Tekisikö lisää lapsia vai muuttaisiko maalle?

Eipä oikein pysy ajatus kasassa niin pitkään, että ehtisi jotain saamaan paperille. Vieressä istuu Suomen armeijan edustaja, hyvin nuori sellainen. Tunnen itseni vanhaksi. Olen menossa kotiin työreissulta. Sain tehtyä opiskelujuttuja ja nyt on aikaa itselle.

Omat ajatukset liikkuvat valoa nopeammin ja millään en meinaa pysyä niiden perässä. Tekisi oikeastaan mieli vaan kuunnella ihania biisejä ja tuijottaa ulos pimeyteen, antaa ajatuksen lentää. Otin kuitenkin kynän käteen, kun tuntui ettei kovin pitkälle ajatukset lennä ilman, että niitä vähän jäsentää paperille.
Viikonloppuna koiran kanssa leirille toiselle puolelle Suomea. Kotona ehdin kääntyä vain pari päivää ja kaverin koirineen sain houkuteltua mukaan. Kiva homma!

Haluaisin ajatella haaveita ja unelmia. Millaista olisi jos meillä olisi kaksi lasta? Vauva pitäisi minua hereillä öisin, olisin vielä väsyneempi. Emma kiukkuaisi mustasukkaisena. Aamulla joko Jari veisi tytön päiväkotiin tai Emma jäisi kotiin vauvan ja minun kanssa. Hoitoa olisi varmaan osan viikkoa, ettei lapsi aivan mökkiytyisi. Minä hakisin hoidosta koirien päivälenkin jälkeen, jolla vauva tietenkin mukana liinassa tai vaunuissa. Emma pyöräilisi tai pulkkailisi kotiin. Leikittäisiin hetki, ruuan laittoa tai ainakin ruuan lämmitystä (valmistelut pitäisi ehtiä tekemään päivällä). Illat oltaisiin kotona, uimassa, kylässä, urheilemassa, luonnossa. Sitten taas seuraisi levoton yö. Vauva nukkuu vieressä, että imettäminen helpompaa. Sitten vauva kasvaa ja Emma menee kouluun. Tarvitaan yksi huone lisää. Pääsen treeneihin yksin todella harvoin. Jari kalastaa vähemmän ja on äkäinen. Rahaa on vähän. Taapero repii Emman leluja. Leikki-ikäisenä hän saksii barbien tukat. Jos vaihtoehtoisesti tarjoaisi sijaiskodin lapselle pääsisi hyppäämään suoraan tähän vaiheeseen. Heh.

Tiedän liian hyvin ne ihanat hyvät hetket, joten keskityin tällä kertaa tuon haaveeni realistiseen miettimiseen. Lasten suhteiden kehittymisen seuraaminen ja uuden rakkaan perheenjäsenen saaminen pyörivät mielessä usein, mutta voisiko silti elämässä olla jotain muuta sisältöä kuin lisääntyminen? Treenaisiko enemmän koiria? Muuttaisiko maalle? Vai toiseen maahan?

7.12.2010 Menossa nyt

Odottelen, että Jari soittaa. Viikonloppu oli lopulta melko mukava ja rauhallinenkin. Minä olen miehestä epävarma ja natkutankin, joten hän vetäytyy ja sitten minä olen vielä epävarmempi. Onneksi eilen löytyi yhteys, niin oli helpompi lähteä työreissulle.

En ole oikein vielä osannut pysähtyä täällä. Kaipaan pientä huokaisua, jotta uusia ajatuksia jaksaisi syntyä, mutta hieno reissu tähän asti. Sammallahden näyttely oli vaikuttava. Pitää alkaa taas kuvaamaan. Intoa on, mutta ammatti-identiteetti on tuolta osaamisalueelta hukassa. En koe osaavani tarpeeksi hyvin asioita teknisesti. Pitänee harjoitella, se usein auttaa. 

Rankkaa on ollut seurata isovanhempien tilan melko nopeaa huononemista. Sitä epätoivoa, mikä seuraa siitä, kun ihminen tajuaa, että se on menoa nyt. Jos jotain voisi siitä itse oppia niin sen, että pahoja juttujakin pitää uskaltaa pohtia. Jos läksyt on tehty niin lähtö ehkä helpompaa? Isoja ja pelottavia ajatuksia. Haluaisin olla vielä pieni.

Parasta ystävääni on ikävä. Viimeksi skypessä idea matkasta otti jo hieman tulta. Pitää laskea rahat ja katsoa mihin hintaan lentoja löytyy, ja tällä kertaa otan kyllä Emman mukaan.

6.12.1998 Palasina, kaikki.

Karmeat kaksi vuorokautta takana. On ollut ilmi sota, kun selvisi, että Jarilla on ollut joku tytsi siellä pohjoisessa. No ilmeisesti yhden illan juttu (?), eikä kai edes naineet (?), mutta sattuu kyllä niiiiiiin paljon silti! En jaksa nyt käydä läpi tapahtunutta, mutta lupaan sen kirjata ylös lähi aikoina.

5.12.1996 Ikävä sokeria!

Olen joutunut hirvittävälle dieetille. Epäilemme, että vatsavaivat voisi johtua hiivasyndroomasta, joten olen syömättä kaikkea missä on: hiivaa, sokeria tai vaaleita jauhoja, kuten vehnää. Kun hetken miettii, niin huomaa ettei voi syödä juuri mitään mitä ennen pystyi.

No on tämä ehkä hieman helpottanut jo oloa, joten ehkä jaksan jatkaa vielä 8 päivää. Lääkäriinkin olen menossa. Viisi päivää on nyt takana ja sokerin vieroitusoireet ovat kamalat. Ei uskois, mutta niin vaan on. Pari päivää on keskittymiskyky ollut vielä normaaliakin heikompi. 

4.12.2012 Uni

klo 8.03 sänky. Näin unta parhaasta rakastelusta ikinä, oman mieheni kanssa! Onko tarvittu 17v., että menettämisen pelko hieman hellittää ja näen hänestä muitakin unia kuin painajaisia? Yleensä hän vaan pettää ja jättää.

3.12.2010 Huonoja uutisia

Klo 22.10 Sänky. Rankka viikko takana. Töissä hurjia päivä, retkeä ja koko päivän kokouksia, kaksi iltaa töitä seitsemään. Lapsi kiukuttelee ihan tolkuttomasti. Viime päivät on hermot pitänyt, mulla siis, mutta alkuviikosta oli heikompaa. Nolottaa, kaduttaa ja olen todella pahoillani. 
Mummi pääsi tänään vihdoinkin tutkimuksiin. Pää on ollut kipeä ja oudon tuntuinen koko syksyn, mutta nyt vasta tutkittiin, kun näkö on alkanut nopeasti huonontua. Pikkuaivoissa on kasvaimia ja hän lähtee huomenna lisätutkimuksiin. Käytiin tänään sairaalassa moikkaamassa. Miksi sairaalat tuntuvat niin pelottavilta ja pahoilta? Eikö sen pitäisi olla lohdullinen auttaja?

Isi kertoi lenkillä serkustani, joka on Hesperian suljetulla osastolla parhaillaan. Aika rajua sekin. Tämä viikko on tuntunut siltä kuin olisi järkensä menettämässä itsekin. Epäilen Jaria koko ajan ja kaikesta. Pelottaa, että saan hänet käyttäytymään niin kuin pelkään. Pettämään, vaikken edes sano mitään peloistani.

Tuntuu, että olen niin totaalisen yksin. Vanhemmat huolehtii noista isovanhemmista niin heillä on siinä murhetta tarpeeksi, en halua kuormittaa enää lisää. Jari ei oikein ole samalla aaltopituudella tai ainakin sanoo kaikki mahdolliset väärät jutut, aina. Kädetkin puutuu, joten pakko lopettaa kirjoittaminenkin tällä erää.

2.12.1998 Yhteiseloa

Ei ole yhteiselo käynnistynyt ongelmitta. Jari on ollut koko viikon sairaana ja minä olen yrittänyt hoitaa tuota itsepäistä potilasta. Rutiinit ovat sekaisin, samoin on unirytmit. Riitoja tulee helposti jne. Stressi painaa päälle - paljon kouluhommia. Onneksi ei ole töitä nyt, mutta se taas tietää sitä, että tulee köyhä joulu. Napalävistys alkaa olla parantunut tai no sitä ei enää särje. 

Viikonloppuna paras ystäväni teki oharit taas kerran, kun se oli ollut tulossa meille yöksi lauantaina. Äitini oli jopa leiponut kakun, kun neiti “tuulella käypä” niin oli pyytänyt. No juotiin kuohuviiniä, katottiin dioja ja syötiin herkkukakkua äitin ja isin kanssa. Sitten ysiltä päätettiin toisen ystäväni kanssa, että mehän ei kotiin jäädä ja jo parin tunnin päästä olimme matkalla tanssimaan. Riekuttiin neljään ja vielä “jatkoille” kuuteen luokkakaverille. Kuuden jälkeen nukkumaan meille. Sunnuntaina väsytti, enkä jaksanut olla edes ilkeä ohareista. 

Yhdessä asumisen haaste otettu vastaan.

1.12.1996 Yllätys

Jari lähti juuri. Sen porukat tulivat yllätysvierailulle hakemaan sen kotiin. Me oltiin juuri hieman rakasteltu ja sitten sen äiti soitti (keskeytti). Jari alkoi sitten puhelun jälkeen nukkumaan, tuhinasta päätellen, josta ärsyynnyin jo tosissaan. Oltiin yöllä tapeltu ja silloinkin kesken tilanteen toinen käy vaan kylmän viileästi nukkumaan. Yöllä menin mielenosoitukseksi nukkumaan korituoliin (ergonimisesti ei hyvä idea). Kun olisin mennyt sänkyyn, niin sinne ei mahtunutkaan. Hurraa 80cm sänky kahdelle! Otin siis tyynyni ja kävin nukkumaan lattialle sängyn viereen matolle. Nukuin siinä aamuyölle, jolloin Jari oli herännyt ja töninyt minut sänkyyn. Aamulla keskusteltiin illasta. Tunnelma oli tuolloin tosi outo. Tuntui aivan kuin olisin menettänyt kokonaan merkitykseni. Oli tosi paha olla (henkisesti sekä fyysisestikin), enkä halunnut mennä viereen, kun tuntui, ettei hän halua minua.

Joskus pelkään niin kauheasti, että menetän Jarin. Pelottaa, että se sanookin, joskus ettei välitä, että joku muu on parempi. Ei ehkä pitäisi ajatella tällaisia, jos sitten luottaisin itseeni enemmän. Olen nyt 40 minuuttia odottanut, että se soittaisi tyttöystävälleen, jonka jätti yksin pettyneenä itkemään, mutta taidan elää haavemaailmassa. Vaihdan nyt todellisuuteen ja alan lukemaan huomiseen hissan kokeeseen. Vai soittaisinko eka, että pystyisin keskittymään paremmin?