Jari taas lähti. Aamuja jäljellä 19. Ei enää jaksaisi erota. Tympii tämä odotus. Onneksi Jari tulee kuitenkin vielä viikolla käymään kotona. Tuntuu, että pystyn mihin vaan, kunhan Jari on kotona tai siis sitten on turvallisempi olla. Voin lukea jännää kirjaa tai katsoa pelottavaa leffaa illalla, kun tiedän ettei tartte mennä yksin nukkumaan. Koulussa asiat on perseellään. Rakennus on homeessa ja joudutaan muuttamaan, koulutusohjelman johtaja erosi ja uutta ei ole löytynyt. Ensi vuoden opintosuunnitelmat on tekemättä ja emme tiedä, että jatkuuko meidän valitsemamme suuntautuminen. Et silleen! Ei oikein huvita, mutta se olisi viimeinen kouluviikko tällä vuosituhannella, joten jospa sitä jaksaisi.
Käytiin avannossa äitin kanssa tänään. Oli niin kylmä ekalla kastautumisella, että hiukset nousivat pystyyn. Viimeisellä kastautumisella liukastastuin jäällä ja tumpsahdin perseelleni. No mitäs siitä, mutta otin oikealla=kipeällä ranteella vastaan koko tömpsyn. Ranne oudon tuntuinen, mutta toimii kuitenkin.
Koiralle tein ekan kerran luonnonmukaisen sapuskan. Piski sekosi täysin eli taisi tykätä. Nyt hommaa on kai pakko jatkaa. Mielelläni kyllä höösään koiraa.
Kirjoitin myös joulupukille. :) Listalta löytyy uusi kännykkä, nahkarukkaset, iso kattila sekä uusista taideteoksista haaveilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti