19.12.1997 Mysteeri mies ja identiteettikriisi

Minulla on taas joku vitun identiteettikriisi. Tunnen itseni rumaksi ja luotaan työntäväksi, kukaan ei halua seuraani. Arvot ja elämän tavoitteet ja sisältö ovat pään sisällä yhtä mylläkkää. Tai tuntuu siltä, että olen taas löytänyt itsestäni ihan uusia puolia, kuten esim. epävarmuus. Mietin ja pohdin edelleen, että mikä ratkaisu ja valinta on oikein. Olen vakuutellut haluavani tätä elämää Jarin kanssa, mutta tällä viikolla on ihan outoja ajatuksia pompahtanut tajuntaan. Olen miettinyt, että entä jos eläisin lesbosuhteessa? Tai sitten niinkuin Tatu ehdotti, niin lähtisi hänen kanssaan Intiaan? Olen luullut, ettei minussa asu epävarmuutta, mutta elämä ei ole niin yksinkertaista. Ei ainakaan, jos ajattelee asioita ja joskus vähän liikaakin. Taidan sittenkin olla tavallinen kuolevainen, kun tunnen pientä pelkoa sitoutumista kohtaan.

Soitin Tatulle tänään ja puhuttiin tunti. Oli aivan ihana pitkästä aikaa. Se mies on mysteeri, välillä ihana ja välillä inhottava. Tänään oli ihanan vuoro ja se sai minut paremmalle päälle ja toisaalta herätti epävarmuuden.
Viikolla Tatu soitti yhtenä yönä. Se oli ihan sekaisin. Oli lähtenyt iltapäivästä jo ryyppäämään ja kotiin tullessa ottanut unilääkkeen. Kun uni ei tullut, niin soitti mulle. Hänellä oli paha olla fyysisesti ja psyykkisesti. Puhelun lopussa ei hän muistanut kumpi meistä oli soittanut alunperin. Muutkin asiat unohtuivat kuten missä minä olen ja kenen kanssa. Mulle jäi sekava ja hankala olo puhelusta. Melkein lähdin katsomaan mikä on tilanne heille kolmen kilometrin päähän.