Enää 12 aamua. Tämä nyt on yhtä aamujen laskemista. Alkaa olla tosi kova ikävä, vaikka sitten kun nähdään tuntuukin, että tätäkö se taas on. No mulla on menkat, joten mielialat ovat vaihdelleet viikon sisällä alhaalta huipulle ja sitten taas takaisin pohjalle. Rahahuolia on ilmaantunut, kuten usein joulun alla.
Paras ystäväni ja sen nykyinen ovat parhaillaan meillä. Menee hermot, kun se tulee tänne ja puhuu ensin jatkuvasti puhelimessa sen miehen kanssa ja sitten, kun lopulta se muru tulee tänne niin ne vaan kuiskuttelevat keskenään. He ovat niin uppoutuneita toisiinsa, että voisin helposti olla toisessa huoneessa eivätkö edes huomaisi. Olenkin paennut koiran kanssa ulos. Olen vaan kateellinen, kun tahtoisin parhaan ystäväni huomioita ja jutella monista asioista kahden. Nähdään niin harvoin nykyään. Tuntuu, että jatkuvasti vaan erkaannutaan toisistamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti