Klo 22.10 Sänky. Rankka viikko takana. Töissä hurjia päivä, retkeä ja koko päivän kokouksia, kaksi iltaa töitä seitsemään. Lapsi kiukuttelee ihan tolkuttomasti. Viime päivät on hermot pitänyt, mulla siis, mutta alkuviikosta oli heikompaa. Nolottaa, kaduttaa ja olen todella pahoillani.
Mummi pääsi tänään vihdoinkin tutkimuksiin. Pää on ollut kipeä ja oudon tuntuinen koko syksyn, mutta nyt vasta tutkittiin, kun näkö on alkanut nopeasti huonontua. Pikkuaivoissa on kasvaimia ja hän lähtee huomenna lisätutkimuksiin. Käytiin tänään sairaalassa moikkaamassa. Miksi sairaalat tuntuvat niin pelottavilta ja pahoilta? Eikö sen pitäisi olla lohdullinen auttaja?
Mummi pääsi tänään vihdoinkin tutkimuksiin. Pää on ollut kipeä ja oudon tuntuinen koko syksyn, mutta nyt vasta tutkittiin, kun näkö on alkanut nopeasti huonontua. Pikkuaivoissa on kasvaimia ja hän lähtee huomenna lisätutkimuksiin. Käytiin tänään sairaalassa moikkaamassa. Miksi sairaalat tuntuvat niin pelottavilta ja pahoilta? Eikö sen pitäisi olla lohdullinen auttaja?
Isi kertoi lenkillä serkustani, joka on Hesperian suljetulla osastolla parhaillaan. Aika rajua sekin. Tämä viikko on tuntunut siltä kuin olisi järkensä menettämässä itsekin. Epäilen Jaria koko ajan ja kaikesta. Pelottaa, että saan hänet käyttäytymään niin kuin pelkään. Pettämään, vaikken edes sano mitään peloistani.
Tuntuu, että olen niin totaalisen yksin. Vanhemmat huolehtii noista isovanhemmista niin heillä on siinä murhetta tarpeeksi, en halua kuormittaa enää lisää. Jari ei oikein ole samalla aaltopituudella tai ainakin sanoo kaikki mahdolliset väärät jutut, aina. Kädetkin puutuu, joten pakko lopettaa kirjoittaminenkin tällä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti