7.12.2016

7.12.2010 Menossa nyt


Odottelen, että Jari soittaa. Viikonloppu oli lopulta melko mukava ja rauhallinenkin. Minä olen miehestä epävarma ja natkutankin, joten hän vetäytyy ja sitten minä olen vielä epävarmempi. Onneksi eilen löytyi yhteys, niin oli helpompi lähteä työreissulle.
En ole oikein vielä osannut pysähtyä täällä. Kaipaan pientä huokaisua, jotta uusia ajatuksia jaksaisi syntyä, mutta hieno reissu tähän asti. Sammallahden näyttely oli vaikuttava. Pitää alkaa taas kuvaamaan. Intoa on, mutta ammatti-identiteetti on tuolta osaamisalueelta hukassa. En koe osaavani tarpeeksi hyvin asioita teknisesti. Pitänee harjoitella, se usein auttaa. 
Rankkaa on ollut seurata isovanhempien tilan melko nopeaa huononemista. Sitä epätoivoa, mikä seuraa siitä, kun ihminen tajuaa, että se on menoa nyt. Jos jotain voisi siitä itse oppia niin sen, että pahoja juttujakin pitää uskaltaa pohtia. Jos läksyt on tehty niin lähtö ehkä helpompaa? Isoja ja pelottavia ajatuksia. Haluaisin olla vielä pieni.

Parasta ystävääni on ikävä. Viimeksi skypessä idea matkasta otti jo hieman tulta. Pitää laskea rahat ja katsoa mihin hintaan lentoja löytyy, ja tällä kertaa otan kyllä Emman mukaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti