Olen niin onnellinen tuosta aika isosta lapsestani. Ylpeä ja onnellinen. Vietettiin kaverisynttäreitä tänään. Onnistuin tekemään tytärtäni miellyttävän kakun ja järjestämään synttärit, joissa kaikilla tuntui olevan tekemistä. Mies oli ensin pilkillä ja sitten urheilun parissa eli vain pistäytyi paikan päällä. Olen välillä niin yksin ja pahoilla mielin. Jos ei olisi rakkautta lähtisin.
Vaikka on rakkautta niin onko siitä oikeastaan mitään apua? Koko viikon kaikki hommat jääneet mulle, koska urheilu, kalastus, urheilu ja työt. Olen niin täynnä vihaa, että voisin vaikka palaa ilman tulta. Luulen, että Jari tietää, joten välttelee minua. Arki on tavallaan helppoa, kun aikaa ei juurikaan jää yli. Viikonloppuina ja lomilla jää aikaa ajatella.
Äitini kysyi, että milloinhan luovun koirista (koska olen usein väsynyt). En kyllä aikoihin, tuskin ikinä. Ne vievät kyllä paljon aikaa ja rahaa, mutta antavat myös kaikkensa, jopa enemmän kuin aina ymmärtää.
Mieskin vie paljon, mutta ihan tosissaan mietin, että antaako kuinka paljon. Tuntuu, ettei kauheasti ainakaan minulle asti tule. Siinä se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti