Mökki, vintti
Heinäkuun loppu häämöttää viikon päässä. Ollaan ehkä oltu mökillä enemmän kuin ennen, ihanaa. Suunnittelin, että elokuussa voisi käydä, vaikka pari päivää viikossa töissä täältä. Katsotaan.
Tästä päiväkirjasta taisi tulla henkilökohtaisin kaikista. Toki teininä kirjoitin ilman mitään rajoituksia ja sen mitä mieleen pälkähti, siksi niitä kai onkin niin kauheaa lukea. Nyt myöhemmin pitää tehdä enemmän töitä, että pääsee sen suojamuurin yli tai ali, itse asiaan. Siltikään en aina osaa kaikkea pukea sanoiksi.
Jari karkasi kalaan ja Emmalla menossa kausi, jolloin yksin jääminen hirvittää. Nukahtamisen ajan musiikkia “joutuu” huudattamaan kovalla. Hassua.
Mummilla on löytynyt syöpäkasvain. Tiedän, että olen surullinen, mutta sen näyttäminen tuntuu hankalalta. Onhan hän jo ikäihminen. En tiedä miten tyytyväinen hän on omaan elämäänsä, mutta jotenkin tuntuu, että aina on ollut läsnä jonkinmoinen haikeus entiseen elämään. Hän on elänyt aina yksin, kun minä olen ollut olemassa.
Olenko itse tyytyväinen elämääni? Mitä sitä vielä haluaisi? Mikä on tärkeää? Haluaisin kokeilla elää muualla, vaikka vaan vuoden tai kaksi, ehkä myös siellä maalla. Ammatillisesti haluaisin jatkokouluttautua. Taideprojektit vetävät puoleensa. Ihmiset ovat kuitenkin tärkeimmät; perhe, ystävät ja minä itse. Haluan oppia tuntemaan itseni.
Äiti koettaa taas järkyttää meidän parisuhdetta (ihan kun en siihen itsekin keksisi keinot…). Jari tekee liian vähän, nukkuu liian pitkään ja jos erehtyy jotain tekemään niin tekee sen “väärin”. On vaikea tasapainoilla kahden itselle tärkeän ihmisen välillä. En tiedä olenko pehmennyt kun soljahdan miehen malleihin niin helposti? Vai siksikö levottomuus ja tyytymättömyys ajoittain? Kun lapsi oli pienempi, käytiin äidin kanssa samaa keskustelua. Tuntui, ettei mikään kelvannut. Tämä on kuitenkin minun perhe ja sen valitsen, jos puoli pitää ottaa. Täällä mökillä aiheeseen usein palataan.
Olen ollut melkein viikon täällä yhtä soittoa. Yksi yö käytiin viime viikolla kotona. Olen täällä parempi äiti ja vaimo. Päivät etenee verkkaan tahtiin arki askareiden parissa ja aina sattuu jotain yllättävää. Tänään sain perheen innostettua järvelle uistelemaan. Sain 1,5kg hauen, enkat ikinä! Illat saa öhmöttää tuvassa niin myöhään kuin haluaa. Jutella, kuunnella musiikkia, lukea, kirjoittaa. Samalla voi katsella luonnon asettumista yötä varten. Ei nettiä, ei telkkaria, ei hälinää. Emma kaipaa sisävessaa, mutta viihtyy muuten. Uusi huussi korkattiin käyttöön eilen. Hieno on, mutta vielä hieman kolkko, kun ei olla ehditty sisustaa.
Millaistahan täällä on sitten, kun tuossa talossa ei ole enää asukkaita. Minua hirvittää tuleva talvi. Ukki hengästyy joskus jo istuessaankin ja puhe on vähentynyt. Hän ei muista sanoja, ei halua puhua. Mummin iho huonona, mutta hän on selvinnyt kesästä ilman sairaalareissuja.
Odottelen jo terrieriä kotiin piisami metsältä, itsenäisiä reissuja neidillä. Olen usein ottanut koirat sisään jo ajoissa, mutta nyt kaikki menee menojaan pitkin tonttia, joten menköön, onhan kesäyö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti