30.3.2010 Paljon onnea vaan jne

Isoksi kasvaminen on sitä, kun ei synttärinä ehdi tehdä mitään sellaista, mitä itse haluaisi sekä sitä, että vittuuntuneena osaa mennä nukkumaan ja tietää tunteen menevän ohi joskus. Mieleen on tullut ajatus, onko mieltä koettaa pysyä yhdessä?

27.3.2010 Miten taukoa elämästä?

Kotiintulo ei viikko sitten ollut aivan niin helppo kuin taas kuvittelin. Rinkka ei tullut mukana Suomeen, olin sen vuoksi myöhästyä kotilennolta. Kotona huomasin kuvanneeni koko reissun JPG-kuva RAW sijaan, osa käyttökelvottomia. Pikkukoirat veti iltapalaksi laukusta tummaa suklaata ja kanelipurkkaa ja lopuksi iso koira oksensi ja ripuloi koko iltaruokansa, onneksi sentään ulos. Yöllä en saanut nukuttua ja aamulla sitäkin paremmin, sitä jatkui melkein koko viikon.

Rinkka tuli kuitenkin pari päivää myöhemmin, mutta sieltä oli kadonnut tavaraa. Työt tympii ja kotona ahdistaa. En tykkää itsestäni täällä. 

Viikolla käynnistyi myös mummin kuoleman käsittely osa 2. Muutettiin hänen kalusteitaan meille. Tavarat muistuttavat mummista jatkuvasti. Hän toivoi ettei häntä unohdeta, joten olisi varmaan tyytyväinen. Silti muisto on vielä kipeä ja mieluusti vaihtaisin perinnön vielä yhteisiin hetkiin. Tiedostan kyllä, että hän oli jo vanha ja sairas ja tiensä päässä. Itsekkäästi kuitenkin ikävä.

Minne kaikki aika katoaa? Joskus tekisi mieli huutaa, kun koti on koko ajan sotkuinen ja kesken, eikä ole vain aikaa olla. On lauantai ja olin tänään töissä 8.30-16 ja sitten olen selvitellyt pienen tytön murheita, leiponut herkkua huomiselle ja tehnyt vaniljasokeria siinä sivussa. Sitten ulkoilutettiin koirat yhdessä Emman kanssa ja askarreltiin virpomavitsoja. Tiskikone hurisee ja pyykit on kuivumassa. Huomenna on pieksemispäivä ja ukkimummolat kierrettävä. Milloin saisi taas tehdä ihan mitä huvittaa?

Maaliskuu 2010 - Big apple

Klo 14.02

Nyt se hetki sitten tuli, kun istuin alas koneessa ja huokaisin. Laukku on täynnä tekemistä ja viihdekeskuksessa läjä leffoja. Kylläpä Emma nauttisi tästä. Olkoon tämä ensimmäinen ja viimeinen kommentti aiheesta ja ensi kerralla sitten lapsi mukaan. Kone lähtee 10min päästä ja lentoaika 8h 40min. Nyt tää on totta!

Klo 13.27 jo toisen kerran tänään. Tämä on ainakin arjesta irroittautumista. Lentoa takana 6,5h. Olen lukenut ja katsonut kaksi leffaa sekä hieman torkkunut. Jännä homma tuo valo. Jos olisin kotona olisi ilta ja pimeää. Nyt aurinko vaan paistaa ja paistaa. Valo ja liike….

Seuraava aamu klo 6.39

Taksimatka kentältä eilen oli jotenkin tosi väsyttävä ja masentava. Niin paljon kurjia oloja ja epämiellyttäviä paikkoja. Tunnen itseni typeräksi turistiksi, joka toki olenkin. Matkailu on luovuttamista, sopeutumista ja näkemistä. Pitää olla valmis luopumaan omista toimintamalleistaan ja asettua tietämättömän rooliin. Ei siis sovi ehdottomille ihmisille? Minusta on mielenkiintoista laittaa itsensä koetukselle. Aina oppii itsestään. Tämäkin taitaa olla niitä kokemuspohjaisia oppimismenetelmiä, joita olen itselleni kehitellyt. Yhä vaan totean myös, että matkailussa minulle on olennaista aika. Yksin ollessa on aikaa asettua ja ajatella. Ajatuksilla ja ajalla on siis vahva suhde. Ilman niitä oma kehitys ontuu eikä etene. Ei taidettakaan voi syntyä, jos ei ole aikaa ajatella.

Illalla 

Olen ihmetellyt miksi tämä reissu tuntuu vähän kummalta. Nyt huomasin vaeltaneeni parhaan ystäväni perässä koko päivän. En ole ollut tippaakaan kartalla tästä kaupungista. Nyt päivän kulkemisen jälkeen kartan edessä alkaa olokin selkiytyä. En ole vielä saanut mahdottomia kiksejä kaupungista. Se on vain jättiläismäinen taloviidakko, joka luo puitteet ihmisten elämiseen. Minua kiinnostavat ihmiset enemmän. Se miten vaikuttaa missä sitä on kasvanut ja keiden kanssa? Ihailen ihmisten kohteliaisuutta, olkoonsa sitten kuinka teennäistä hyvänsä, mutta tulee siitä parempi mieli.