Me erotaan. Viisi päivää kriisiä takana ja olen yhä hengissä! Viikonloppuna tuntui, että sisälläni on räjäytetty granaatti ja kaikki sisäelimet ovat kääntyneet ylösalaisin, mutta nyt olen jo tuntenut haavan ja sen reunat. Olen alkanut myös uskoa, että jonain päivänä se arpeutuu umpeen, mutta tuskin unohtuu?
Viikonloppuna olisin kaivannut pesäpallomailaa, jolla voisi hakata jotain. Kuitenkin olin yksin lapsen kanssa ja kannattelin koko arkea, ilman pesäpallomailaa tai mitään muutakaan lyömäasetta. Hirmuisesti energiaa meni siinä hukkaan. Onneksi musiikki ja etenkin pikkukoira tasoitti oloa.
Myös muutama kohtuullinen keskustelu miehen kanssa auttoi. Kun sain hänelle kertoa, kuinka paljon minuun sattuu ja miten minuutitkin ovat pitkiä nykyisin. Hieman auttoi myös sen ymmärrys, ettei hän aluksi kertonut yksityiskohtia, koska tiesi minun lähtevän oitis, eikä ollut varma halusiko sitä. Helpotti nähdä hänenkin itkevän, ettei asia ole hänelle aivan yhdentekevä. Helpotti, että hän sanoi minun vielä löytävän paremman parisuhteen.
Erohakemus on jo jätetty ja eilen jaettiin omaisuus ja sovittiin huoltajuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti