Harjoittelen löhöilyä ja olemaan tekemättä mitään eli luonnollisestikin kirjoitan tätä. Keskusteltiin viikonloppuna miksei mieheni ole aikoihin sanonut tykkäävänsä minusta. Selvisi, ettei hän sano niin, koska ei halua valehdella. Sillä sekunnilla meinasi jalat lähteä alta ja elämä vilisi villinä ohi kuin elokuvissa. Kokosin kuitenkin itseni ja mietin minuutissa selviäisinkö yksin, jos tämä nyt loppuu. Päätin selvitä. Onhan minulla lapsi ja koirat, joiden kanssa perheenä jatkaa. Keskustelusta jäi kovin monia asioita auki, kuten onko hänellä tunteita elämän muilla osa-alueilla? Koskeeko tämä vain parisuhdetta? Vain minua? Onko tässä tapahtunut muutosta vai onko se aina ollut näin? Mietityttää kovasti tuleva. Rakkaudettomassa suhteessa en tahdo elää. Haluaako mies selvittää asiaa? Mitä minä pystyn tekemään? Tämä löhöily on pelkkää noiden ajatusten sekä tekemättömien töiden pakoilua.
Jatkettiin miehen kanssa nyt viikolla keskustelua, jossa sanoin etten näin pysty elämään, on tultava muutosta. Mielestäni en pyydä paljoa, jos toivon aikaa parisuhteelle ja perheelle hieman enemmän ja jonkinlaista systemaattisempaa jakoa kotitöihin. Pystyn selviämään kaikesta yksinkin, mutta jos ollaan yhdessä ajattelisin olevan kohtuullista, että vastuut jotenkin jakautuisivat. Tai sitten kaipaan jonkin idean siihen miksi ne eivät jakaudu. Mitä minä siitä saan, kun toinen käyttää aikansa omiin harrastuksiinsa ja työhön?
Kaipaan aikuista ihmistä parisuhteeseen. Kaipaan sitoutumista. Kaipaan tunteiden ilmaisua. Huomaan, että jatkuvasti palaan siihen mitä minä voisin tehdä suhteen eteen tai miten voisin muuttua, mutta tätä en pysty yksin hoitamaan. Jarin pitää itse haluta sitoutua suhteeseen ja tähän perheeseen.
Viime yönä mietin, että puolison aikuistumista on varmaan vaikea huomata, kun se tapahtuu niin vähitellen (jos on tapahtuakseen) ja kun on tunnettu niin nuoresta. Onko toisen rinnalla vaikeampi aikuistua ja itsenäistyä? Ja mitä hittoa se aikuistuminen on? Päädyin siihen, että minulle aikuistuminen on sitä, että omaa omat mielipiteet ja sitoutuu valintoihinsa. Plussaa on joustaminen mielipiteissä, jos asiaan on hyvät perusteet. Sitoutuminen tapahtuu lähinnä perheeseen, parisuhteeseen ja työhön. Se tarkoittaa minulle, että tekee tarvittavat jutut, vaikkei aina huvittaisi sekä tietää mitä tapahtuu missä ja milloin eli on henkisesti läsnä ja kiinnostunut sopivasti. Usein joutuu myös asettamaan yhteisen edun omien etujensa edelle. Näistä elementeistä syntyy minusta luottamus, mitä tarvitaan perhe-elämän pyörittämiseksi. Se luottamus, mikä on meillä aivan kateissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti