Haluan vain sanoa, että lukuloma on maanpäällinen helvetti. Ei voi edes elää normaalia elämää, vaan pitää YKSIN istua kotona ja olevinaan lukea.
Elämä kolhii ja hyväilee! Ajatukset ovat sekainen vyyhti, jossa tunteet risteilevät edestakaisin. Kaiken tämän keskellä pitäisi lukea. Mitä haluan elämältä? Kenen kanssa haluan elää? Mitä opiskella? Millaisen kodin ja perheen? MIetin kaikkea tätä, vaikka pitäisi lukea.
Erjalla ja Erjalla on nyt suhde ja Tatu on palannut USAsta, taas kerran, Jarin kanssa menee normaalisti. Olen huomannut, että äiti on paras ystäväni ja että "parhaan ystäväni", kanssa olemme ilmeisesti erkaantuneet aika paljon. Tulevaisuus on suuri musta-aukko, johon putoan reilun 10 päivän päästä tai no en tiedä, voi mennä pidempäänkin, sillä saan telkkarin 27.3. ja töllötän sitä silmät ruvella seuraavat viikot.
Jarin kanssa asiat eivät tahtoneet mennä ensin mitenkään ja nyt sitten äsken juttua olisi riittänyt, vaikka koko yöksi. Puhuimme puhumisen vaikeudesta ja aloittamisen vaikeudesta. Usein minä sorrun odottamaan toisen tekevän aloitteen ja kysyvän jotain. Saan siitä tunteen, että olen kiinnostava tai jotain. Mutta Jari puhuu aina itsestään, jollen minä tee aloitetta, johonkin muuhun aiheeseen. Tai no kyllähän se kysyy, mutta minun näkökulmastani aivan vääriä kysymyksiä. :P
On se kauhean pelottavaa tuo toisen ihmisen kanssa suunnitelmissa oleva “tulevaisuus yhdessä” -ajatus. Olemme niin kovin erilaisia, mikä tietenkin on myös hyvä, mutta en vielä ole aivan varma mistä kaikesta olen valmis luopumaan. Ajattelemme ja etenkin keskustelemme joskus niin eri tavalla. Konkretisoituna olemme tetrispeli, Jari on tasolla yksi tai kaksi ja minä jo seiskassa menossa (0-9). Se on iso ero kirittäväksi, ei muutama kuukausi riitä. En kuitenkaan halua luopua ajatteluni ja keskustelutaitojeni kehittämisestä, mutta miehestä ei ole haasteeksi. Tarvitsen siis jonkun toisen läheisen ihmissuhteen, jossa pystyn tätä työstämään?
Oltiin viikonloppuna äitin kanssa melkein 4h kaupungilla shoppailemassa. Oli tosi terapeuttista! Olen huomannut, että äiti on paras ystäväni, ei varmaan huonoin vaihtoehto.
Eilen kruunasimme perjantai illan käymällä avannossa. Näimme aivan mahtavat revontulet. Käytiin juuri viimeistä kertaa kastautumassa, kun huomasimme väreissä välkehtivän taivaan. Uusien ja eksoottisten kokemusten listalle voi lisätä myös pakkasella alasti pimeässä ulkohuussissa pissimisen. Unohtumaton kokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti